Plagioinnista Maria Petterssonin teoksessa Suomen historian jännät naiset

Plagiointi on toisen kirjoittaman tekstin ja toisen tekemän työn esittämistä omana. Tarkastelussa on yksi luku Maria Petterssonin kirjasta Suomen historian jännät naiset (2022).

Plagioinnin määritelmä ei riipu kirjallisuuden lajista, tekstityypistä, kirjoittajan ammatista tai tarkoitusperistä. Plagiointi on plagiointia tieteellisessä, journalistisessa, tieto- ja kaunokirjallisessa tekstissä.

Maria Petterssonin kirjassa Suomen historian jännät naiset: Selvänäkijöitä, sotilaita, huijareita ja horrossaarnaajia (Atena, 2022) plagioidaan muun muassa Susanna Välimäen ja Juha Torvisen artikkelia ”Musiikki salatietona: Säveltäjä-antroposofi Ida Moberg ja henkinen kilvoittelu”. Artikkeli on julkaistu vuonna 2021 suurelle yleisölle suunnatussa, tieteelliseen tutkimukseen perustuvassa ja lähdeviitoitetussa tietokirjassa Uuden etsijät: Salatieteiden ja okkultismin suomalainen kulttuurihistoria 1880–1930 (toim. Maarit Leskelä-Kärki & Antti Harmainen, Teos, s. 185–203, 282–285, 300–302). Tietokirja oli ehdokkaana Vuoden 2021 Historiateokseksi.

Artikkeli puuttuu Suomen historian jännät naiset -kirjan lähdeluettelosta. Pettersson on Instagram-tilillään (16.9.2022) kertonut Atena-kustantajansa lisäävän ko. artikkelin kirjansa lähdeluetteloon sen seuraavissa painoksissa. Artikkelin lisääminen lähdeluetteloon korjaa erittäin vakavan puutteen kirjan lähdeluettelossa muttei kirjan plagiointiongelmaa.

Tutkija väritti tutulta tuntuvaa tekstiä Maria Petterssonin *Suomen historian jännät naiset* -kirjasta (s. 195).

Oheisessa taulukossa on esitetty esimerkkejä plagiointiongelmasta Suomen historian jännät naiset -kirjan luvussa ”Ida Moberg & Selma Kajanus” (s. 170–181, lähdeluettelo s. 582). Tarkastelu keskittyy ennen kaikkea edellä mainittuun Välimäen ja Torvisen artikkeliin, mutta mukana on pari muutakin viime vuonna ilmestynyttä artikkelia sekä yksi pro gradu -tutkielma. Artikkelit ovat:

Susanna Välimäki: ”Ida Moberg”. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu, Studia Biographica 4, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2021, sekä

Nuppu Koivisto: ”Selma Kajanus”. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu, Studia Biographica 4, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2021.

Kahdesta Kansallisbiografia-artikkelista ensin mainittu on Suomen historian jännät naiset -kirjan lähdeluettelossa, jälkimmäinen ei. Molemmat artikkelit ovat saatavilla avoimesti verkossa.

Pettersson käyttää kirjansa luvussa lähteenään myös Helena Holsti-Setälän Ida Mobergia koskevaa musiikkitieteellistä pro gradu -tutkielmaa:

Helena Holsti-Setälä: Ida Moberg (1859–1947): Aatteellisen naisen säveltäjäkuva. Musiikkitieteen pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto, 2015.

Tutkielma on saatavilla avoimesti verkossa, ja se on sisällytetty Suomen historian jännät naiset -kirjan lähdeluetteloon. Kirjan lähdeluettelossa mainitaan myös Ulla Saaren (1997) Ida Mobergia koskeva Helsingin yliopiston musiikkitieteen oppiaineessa tehty pro gradu -tutkielma Ida Moberg (1859–1947): Unohdettu säveltäjä. Sitä Pettersson ei käsittääksemme ole voinut käyttää, sillä sen kahdesta yliopistollisesta arkistokappaleesta toinen on kadonnut kauan sitten ja toinen on eräällä tutkimushankkeella pitkäaikaislainassa.

Suomen historian jännät naiset -kirjan tekstikatkelmia käsitellään erikseen kunkin tarkastellun lähteen osalta (Välimäki & Torvinen 2021; Välimäki 2021; Koivisto 2021; Holsti-Setälä 2015). Olisi mahdollista koostaa myös tarkastelutaulukko, jonka vasemmassa sarakkeessa juoksisi koko Petterssonin ”Ida Moberg & Selma Kajanus” -luvun teksti alusta loppuun ja oikeassa sarakkeessa aina kulloinkin lähteenä olevan tekstin vastaava kohta. Tällöin tulisi ottaa mukaan myös muutamat verkossa olevat mediatekstit, jotka esittelevät Mobergia ja Kajanusta koskevaa tutkimusta ja joita Pettersson on käyttänyt lähteinä, esimerkiksi Ylen verkkosivuilla oleva toimittaja Sandra Saulon Ida Mobergia käsittelevä teksti (2019), joka perustuu pitkälti Holsti-Setälän pro gradu -tutkielmaan ja jossa Holsti-Setälä myös mainitaan itse tekstissä, sekä toimittajien Laila Tarpilan (2019) ja Eeva Järvenpään (2006) Selma Kajanusta käsittelevät tekstit. Tällöin voisi arvioida, missä määrin koko luku perustuu muiden tutkijoiden tai kirjoittajien teksteille ja mikä taas on Petterssonin oman kontribuution luonne ja määrä. Samalla se valaisisi Petterssonin mosaiikkimaista, leikkaus- ja liimaustekniikkaa muistuttavaa työskentelytapaa. Tähän selvitykseen näin laajaa taulukkoa ei laadittu, vaan vertailuun otettiin neljä lähdettä ja kutakin niistä tarkastellaan erikseen.

Jotkin tarkastelun kohteena olevat Suomen historian jännät naiset -kirjan tekstikohdat ovat suoraa lainausta, jotkin enemmän tai vähemmän muunneltuja (esim. synonyymikorvaukseen perustuvia) tai epäsuoria lainauksia ja jotkin lähdetekstin tiivistyksiä, jolloin pitemmästä alkutekstistä on jätetty sanoja tai lauseita välistä pois. Huomion kiinnittää se, että teksteissä esiintyvät nimiluettelot on kopioitu sellaisenaan: kopiointi koskee jopa sitä, onko mukana henkilön etunimi vai onko se jätetty pois. Mukaan on kopioitu myös tutkijoiden suomentamat sävellysten teosnimet ja muut erisnimet. Niin ikään on kopioitu tutkijoiden teksteissä olevia suoria lainauksia alkuperäislähteistä sellaisenaan, jolloin ne ovat paikoin yhteneväisiä jopa sanojen tai virkkeiden poistoa ilmaisevaa merkkiä ([…]) myöten.

Suomen historian jännät naiset -kirjassa on yhteensä 54 lukua (sekä esipuhe). Tässä tarkasteltiin niistä vain yhtä. Tulokseksi saatiin 37 plagiointiesimerkkiä.

Tekstikatkelmien taulukkomuotoisessa vertailussa, jossa tekstikatkelmat on numeroitu ja samankaltaisuudet alleviivattu, on hyödynnetty Taarna Valtosen ja Leena Valkeapään käyttämää mallia (ks. Valtosen ja Valkeapään vuonna 2018 Helsingin ja Lapin yliopistoille tekemän hyvää tieteellistä käytöstä [HTK] koskevan loukkausepäilyn liitteestä otettu kuvakaappaus MTV Uutisten verkkosivulla 20.11.2018).