Seksuaalinen häirintä — mitä ja miksi? (Osa 2/2)
Tässä kaksiosaisessa artikkelissa tarkastelen seksuaalista häirintää klassisen musiikin alalla. Ensimmäisessä osassa pohdin seksuaalisen häirinnän eri muotoja, ja käsitteen määrittelemiseen liittyviä ongelmia. Toisessa osassa tarkastelen, miten eri teoriat selittäisivät sukupuolittunutta ja seksuaalista epäasianmukaista käytöstä taidemusiikkikulttuurissa.
Tämän kaksiosaisen artikkelin ensimmäisessä osassa pohdin seksuaalisen häirinnän määritelmiä ja niihin liittyviä ongelmia. Kuten siinä totesin, 51 prosenttia naisista ja 20 prosenttia miehistä ovat vuoden 2018 tehdyn tutkimuksen mukaan kokeneet seksuaalista häirintää musiikkialalla (Seye 2018). Tässä kirjoituksessa pohdin ilmiön syitä erityisesti taidemusiikin kentällä.
Hierarkkisuus, neromyytti, traditio, musiikin epäpoliittisuus, mestari-kisälli-asetelma ja traditio ovat selityksiä, jotka Saarikosken (2020) jutussa muusikot pohtivat olevan syinä seksuaaliselle häirinnälle. Samoja pohdintoja on käyty myös ulkomaisessa mediassa. The Atlantic -lehden verkkojulkaisussa (2020) kirjoitetaan, että seksuaaliseen häirintään altistaa alan hierarkkisuus, ja alan kovat vaatimukset. The Independent -lehdessä esitettiin syyksi puolestaan alan miesvaltaisuus ja pelko häirinnän raportoimisesta, ja verkkosivusto Classic FM:n (2017) esitti ongelmaksi alan pieniä piirejä. Täysin samoilla linjoilla edellisten kanssa on myös The Washington Post (2018), jossa New Yorkin filharmonikoiden toimitusjohtaja Deborah Borda toteaa haastattelussa, että ”[h]äirintää on tapahtunut vuosisatoja. Todellisen tasa-arvon tavoittamisessa kestää,” mutta se on hänen mukaansa käynnissä. Sukupuolittunut ja seksuaalinen häirintä taidemusiikkikulttuurissa ei siis ole pelkästään suomalainen ongelma, vaan se näyttää olevan kansainvälisestikin tunnustettu taidemusiikkikulttuurin ongelma.
Mitä jo tehty tutkimus meille kertoo?
Ilmiöitä on selitetty eri tavoin tutkimuskirjallisuudessa. Tutkimus on yleisesti keskittynyt viiteen eri selitysmalliin. Ensinnäkin on voitu selittää häirintää biologisin syin, jotka korostavat biologisia merkityksiä sukupuolirooleissa. Toiseksi ilmiötä on selitetty sosiokulttuurisin syin, jotka viittaavat sukupuolittuneeseen epätasa-arvoon. Kolmanneksi ilmiötä on selitetty ihmisten eri ymmärryksestä sen lainopillisista määritelmistä ja neljänneksi ilmiötä on selitetty eri organisaatioiden perspektiivistä ja siitä, miten häirintään mahdollistaa esimerkiksi työpaikkojen toimintamallit. Lopuksi feministiset teoriat selittävät häirintää eri vallankäytön malleilla, joissa pohditaan vallan epätasa-arvoista jakaantumista eri tekijöin. (Bondestam & Lundqvist 2018, 26).
Aiemmin mainituissa sanoma- ja aikakauslehdissä toistuu epätasa-arvo selittävänä tekijänä. Epätasa-arvo varsinkin klassisen musiikin alalla onkin hyvin sukupuolittunut monessa mielessä. Kanonisoidut ohjelmistot ja kanonisoidut esittäjäpersoonat heijastavat vahvasti valkoisuutta ja miesvaltaisuutta. Lisäksi, vaikka alan harrastelijat ovatkin suurimmaksi osaksi tyttöjä ja naisia, auktoriteettiasemiin päätyy useimmiten miehiä. Tutkija Catharine MacKinnonin vuonna 1979 tehdyn tutkimuksen mukaan, sukupuolittunut epätasa-arvo onkin yksi seksuaalisen häirinnän selittävä tekijä taloudellisen epätasa-arvon lisäksi, ja kyse onkin hänen mukaansa ennen kaikkea vallan väärinkäytöstä. MacKinnonin ”dominoinnin näkökulma” on yksi vaikutusvaltaisimmista tutkimuksista, vaikka sitä onkin rajusti kritisoitu. (Courch 2001, 142) Näkökulma ei nimittäin ota huomioon muita muuttujia, kuten ihonväriä, luokkaa, kansallisuutta, seksuaalista suuntautumista ja niin edelleen.
Toisaalta monet tutkimukset tosiaan ovat myöhemmin osoittaneet, että seksuaalista häirintää esiintyy yleisimmin työpaikoissa, joissa vallitsee sukupuolten välinen epätasa-arvo. (Hunt et al. 2010; Kernhoff Mansfield et al. 1991; Rospenda et al. 1998). Usein ajatellaan, että niissä tilanteissa ylemmässä asemassa oleva mies ahdistelee naispuolisia alaisiaan. Tutkijat McLaughlin, Uggen ja Blackstone (2010) ovat kuitenkin osoittaneet, että kenties vastoin oletuksia, varsinkin johtavissa asemassa olevat naiset kokevat häirintää. Tätä on perusteltu muun muassa sillä, että johtavissa asemissa olevia naisia koetaan uhkana ja häirintää käytetään välineellisesti kontrollin ja dominoinnin tavoittelemiseen. Tämä pätee myös taidemusiikkikenttään — omassa sukupuolittunutta ja seksuaalista kaltoinkohtelua käsittelevässä väitöskirjatutkimuksessani, on ilmennyt, että orkestereissa naiskapellimestareita kommentoidaan usein seksistisesti ja alentavasti. Toisaalta tällaista käyttäytymistä voisi selittää myös muilla teorioilla. Beth A. Quinnin (2002) tutkimus osoittaa, että miespuolisten työntekijöiden seksistiset kommentit naisille olivatkin epäsuorasti osoitettu lähinnä muille miehille, maskuliinisuuden osoittamiseksi ja maskuliinisen identiteetin rakentamiseksi. Näiden teorioiden yhteisenä nimittäjänä on kuitenkin vallitsevat sukupuolittuneet normit.
Jennifer S. Hirschin ja Shamus Khanin (2020) tutkimus osoittaa, että seksuaalista epäoikeudenmukaista käytöstä täytyisi tutkia ennen kaikkea vallitsevien kulttuuristen rakenteiden pohjalta, josta sukupuolittuneet normit ovat vain yksi muuttuja. Tutkimus on vaikuttava, sillä se perustui paitsi kaksituntisiin haastatteluihin 151 osallistujan kanssa, joukkohaastatteluihin ja kyselyihin, niin myös kenttätutkimukseen yliopiston kampusympäristössä. Tutkijat osoittavat, että seksuaalisen häirinnän tapauksissa vallanjako voi tapahtua eri osa-alueilla; sekä kulttuurisesti ja henkilöiden välillä, niin myös siinä fyysisessä tilassa, jossa häirintää tapahtuu. Olisi siis syytä pohtia, miten valta on jakaantunut taidemusiikkialalla.
Taidemusiikkikulttuurin erityispiirteistä
Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämän tutkimuksen mukaan taidealoilla yleisiä hierarkoita ovat ikä-, sukupuoli-, tunnettuus-, ja uravaihehierkiat. Mutta näiden lisäksi hierarkoita on taiteenalojen ja tyylisuuntien sisällä ja niiden välillä ja koulutusten, eli “eri oppilaitoksista valmistuneiden taiteilijoiden arvostusten välillä”.(Anttila 2019, 26). Näiden hierarkioiden lisäksi voisi vielä mainita, että myös ihonväri ja kansalaisuus voivat vaikuttaa. Kuten Matei Gheorghiun (HBL 2021) selvitys osoittaa, Suomessa aktiivisilla ei-suomalaisilla säveltäjillä on heikommat mahdollisuudet saada suomalaista rahoitusta koska he eivät sovi niin sanottuun suomalaiseen brändiin. Anttila (2019, 26) kirjoittaa, että hierarkiat haittaavat varsinkin “alaportaiden tai marginaalin taiteilijoiden työntekoa ja toimeentuloa” ja estävät tasa-arvon toteutumisen. Lisäksi ne vaikuttavat ”olennaisesti häirinnän luonteeseen ja hyväksikäytön riskeihin”. (Anttila 2019, 26; Launis et al. 2018, 8).
Anttilan tekemässä selvityksessä listataan häirintään altistaviksi tekijöiksi kehon käyttäminen instrumenttina, henkilökohtaiset ja intiimit opetustilanteet, työyhteisön erilaiset uravaihteet ja valtariippuvuudet, ja toisaalta epätyypilliset työsuhteet, kuten pätkä- ja keikkatyöt. Listassa mainitaan myös toimeentulon epävarmuus, joka varsinkin pandemian aikana on monin tavoin huolestuttava. (Attila 2019, 22) Myös suomalaisen sukupuoliperinteen vahva segregaatio ja stereotyyppinen sukupuolijaottelu mainitaan altistaviksi tekijöiksi (Anttila 2019, 28) Altistavana tekijänä on myös taiteilijan, ja taiteen parissa toimivan, erityinen työidentiteetti. Toisin kuin muilla aloilla, taidealoilla ammatti-identiteetti voi kietoutua vahvasti osaksi henkilön omaa identiteettiä ja toisaalta rajat työn ja vapaa-ajan välillä voivat olla epäselvät. ”Taiteilijan työssään kokemat epäasiallisuudet loukkaavat paitsi hänen ammatti-identiteettiään myös häntä ihmisenä usein syvemmin kuin monissa muissa ammateissa”, kirjoittaa Anttila (2019, 28).
Mainitut tekijät rakentavat vallan epätasa-arvoista jakaantumista mutta toisaalta juuri näiden tekijöiden takia vallalla on myös korostettu vaikutus. Tämä on tullut ilmi myös omassa tutkimuksessani. Rakenteellisten, kulttuuristen ja sosiaalisten syiden takia muun muassa opettajan valta voi olla korostunut. Ilmiantoa voi hankaloittaa esimerkiksi tekijän sosiaalinen verkosto, jossa hän saattaa olla tunnustettu ja arvovaltainen toimija. Puhumattakaan häirinnän psykologisista vaikutuksista, jotka voivat olla ahdistus, voimattomuuden ja alistumisen tunne, masennus, posttraumaattinen stressisyndrooma, alentunut itsetunto ja toimintakyky – jotka luonnollisesti voivat estää henkilöä monin tavoin ilmiantamasta tekijää (Bondestam & Lundqvist 2018, 7 & 25–26). Myös muut psykologiset ilmiöt voivat myös estää henkilöä ilmiantamasta ja raportoimasta tekoja. Seksuaalisen väkivallan uhri saattaa vähätellä tai työntää tapahtumaa pois mielestä, sillä traumaattisen kokemuksen hyväksymistä osaksi elämäntarinaa ja elämänkokemusta voi aiheuttaa vahvan identiteettikriisin. Toisaalta uhrilla voi olla pelkoja siitä, miten sosiaalinen ympäristö suhtautuu häneen ja tapahtuneeseen. (Khan et al. 2018).
Mikä ratkaisuksi?
Sukupuolittunutta ja seksuaalista häirintää tarkastaessa on myös hyvä muistaa, että yksittäisten henkilöiden raportoinnit saattavat antaa virheellisen kuvan häirinnästä alalla. Yksittäisiä tapauksia saatetaan selittää vain yksittäisten tekijöiden epäasianmukaisella käytöksellä, eikä nähdä taustalla olevia mainittuja kulttuurisia rakenteita, jotka voivat altistaa tekoon. Toisaalta tekijän epäasianmukaisia toimia saatetaan väheksyä ja sivuuttaa hänen arvostetun asemansa vuoksi. Muistettava on myös, että Elinkeinoelämän keskusliiton tekemän selvityksen (2018) mukaan vain joka neljäs ilmoittaa työnantajalleen kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä.
Aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelu kuitenkin viittaavat siitä, että nämä normit ovat vahvasti muuttumassa. Kriittinen keskustelu viestii, että kaikkea ei tarvitse sietää, eikä epäasianmukainen käytös ole hyväksyttyä. Käynnissä oleva keskustelu on eriarvoisen tärkeä. Kuten edellisessä tekstissä kirjoitinkin, vaikka institutionaaliset valitusprosessit ovat tarpeellisia, ne eivät ennaltaehkäise sukupuolittunutta ja seksuaalista epäasianmukaista käytöstä.
Seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön ennaltaehkäisystä, tutkijat Hirsch ja Khan (2020, Conclusions; kuudes alakappale) kirjoittavat, että täytyisi puhua avoimemmin nuorille seksuaalisuudesta. Tutkijat muistuttavat, että moni nuori aikuistuu pystymättä puhumaan omista seksuaalisista haluistaan häpeilemättä ja toisaalta tottumatta ottamaan huomioon sitä, miten heidän oma sosiaalinen valtansa saattaa hiljentää vertaisen. Nuoria aikuisia tulisi auttaa oman seksuaalisen minäpystyvyyden kehittämisessä. Tunnistamalla seksuaalisesti turvalliset tilanteet auttaa myös paremmin tunnistamaan ei-turvallisten tilanteet, jossa vastapuoli saattaa painostaa. (Hirsch & Khan 2020, Conclusions; kuudes alakappale). Tämä vastuu on meidän kaikkien harteilla, sillä monella tapaa ympäröivä kulttuuri edelleen muun muassa esineellistää nuoria naisia ja rakentaa mielikuvaa, jossa nainen on seksuaalisesti avoimesti saatavilla oleva. Ei-valkoisiksi rodullistetuilla naisilla ja muun sukupuolisilla toimijuus on vielä rajoittuneempaa ja esineellistäminen monikerroin suurempaa valkoisessa eurosentrisessä kulttuurissa.
Taidemusiikkikulttuurin huolestuttava ilmiö on myös auktoriteettiasemien miesvaltaisuus. Esimerkiksi miesvaltainen kaanon rakentaa ja heijastaa mielikuvaa siitä, että marginaalisissa asemissa olevilla on alempi arvo ja heikentynyt mahdollisuus edetä urallaan. Kuten omassa tutkimuksessa on selvinnyt, esikuvilla on valtava rooli siinä, miten näkee omat toimintamahdollisuutensa. Myös Anna Bullin (2019, 130–131) tutkimuksessa nousee esille se, että nuoret naiset kokivat haasteelliseksi nähdä itsensä etenevän kapellimestareiksi, jotka ovat useimmiten miehiä. Nuoret miehet puolestaan pystyivät identifioitumaan oman sukupuolen roolimalleihin ja siten pystyivät kuvittelemaan itsensä etenevän kapellimestareiksi. Tästä syystä musiikintutkija Susanna Välimäen ja musiikinhistorioitsija Nuppu Koiviston käynnissä oleva tutkimus, joka osoittaa, että esimerkiksi Suomessa on toiminut kymmenittäin naispuolisia säveltäjiä ja muusikoita, on ensiarvoisen tärkeä. Heistä voi lukea esimerkiksi musiikkilehti Rondossa ilmestyvissä kirjoituksissa (Rondo). Tunnustamalla ja nostamalla esiin erilaisia ja erinäköisiä toimijoita monipuolistetaan mielikuvaa siitä, kenen toimijuus on arvokasta.
Instituutioissa voisi entistä enemmän miettiä, miten tehdä opetus- ja työympäristöistä turvallisempia. Taidealoille erityispiirteenä on työn ja vapaa-ajan häilyvä raja, ja toisaalta myös työ-minän ja yksityisen-minän limittyminen. Miten nämä voisi vielä paremmin ottaa huomioon? Toisaalta voisi miettiä, miten henkistä ja mielenterveydellistä hyvinvointia voisi parantaa ennaltaehkäisevästi. Täytyisi miettiä, miten auttaa sekä epäasianmukaista käytöstä kokeneita, heidän yhteisöään ja toisaalta tekijää, jotta toiminta ei toistuisi. (Hirsch & Khan 2020, Conclusions: neljäs alaluku, kolmas alakappale). Jos esimerkiksi seksuaalista häirintää on tapahtunut, siitä täytyisi myös institutionaalisesti puhua avoimesti. Salailu antaa viestin siitä, että tapahtumista tulisi vaieta (Rye, Chapman, Bull 2019, 1324).
Myös vallalla on suuri merkitys ja vallan väärinkäytöllä on korostuneet seuraukset taidealoilla. Mutta miten valtaa voisi siis käyttää hyvin ja hyvään? Miten esimerkiksi uusia instrumenttiopettajia, ja muita taideaineiden opettajia, voisi valmentaa siihen että valta tuo mukanaan sitäkin enemmän vastuuta ja velvollisuuksia? Olisi hyvä puhua siitä, että kyllä, oppilas tai opiskelija voi tosiaan ihastua opettajaansa. Mutta sen sijaan, että opettaja antaisi tämän hivellä omaa itsetuntoaan, hänellä tulisi olla tietoa ja taitoa toimia tilanteessa vastuullisesti ja oikein.
Anna Ramstedt (M.Mus., FM) on musiikkitieteen tohtoriopiskelija (Helsingin yliopisto), pianisti ja pianonsoitonopettaja. Tällä hetkellä hän työstää väitöskirjaansa, jossa hän tutkii muun muassa sukupuolittunutta ja seksuaalista epäasianmukaista käytöstä taidemusiikkikulttuurissa Suomessa. Väitöskirjaprojektia tukee Suomen Kulttuurirahasto. Lukuvuoden 2020–2021 Anna on tutkijavaihdossa Utrechtin yliopistossa, Alankomaissa, jossa hän opiskelee sukupuolentutkimusta.
Lähteet:
Anna Anttila (2019) Tyttöhän soittaa kuin mies! – Kuinka vahvistaa taide- ja kulttuurialan tasa-arvoa ja työhyvinvointia?, Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore (Verkkojulkaisu).https://www.cupore.fi/images/tiedostot/2019/tyttohan_soittaa_kuin_mies__final.pdf
Bondestam, Fredrik; Lundqvist, Maja (2018) Sexuella trakasserier i akademin – En internationell översikt, Stockholm: Vetenskapsrådet.
Bull, Anna; Chapman, Emma; Rye, Rachel (2019) “Making Power Visible: ‘Slow Activism’ to Address Staff Sexual Misconduct in Higher Education”, Violence Against Women 25/11.
Crouch, Margaret A. (2001) Thinking about Sexual Harassment: A Guide for the Perplexed (New York: Oxford University Press).
Elinkeinoelämän keskusliitto, “Vain joka neljäs ilmoittaa työnantajalle kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä”, 13. helmikuuta 2018, “https://ek.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2018/02/13/vain-joka-neljas-ilmoittaa-tyonantajallekokemastaan-seksuaalisesta-hairinnasta/
Fetters, Ashely; J. Clara Chan, Nicholas Wu (2020) “Classical Music has a ‘God Status’ Problem”, The Atlantic, 31.1.2020. https://www.independent.co.uk/news/uk/home-news/sexual-harassment-classic-music-incorporate-society-musicians-west-end-bbc-radio-3-a8088591.html
Harding, Laura (2017) “Sexual harassment plaguing classical music sector, study finds”, Independent, 2.12.2017. https://www.independent.co.uk/news/uk/home-news/sexual-harassment-classic-music-incorporate-society-musicians-west-end-bbc-radio-3-a8088591.html
Hirsch, Jennifer S.; Khan, Khan (2020) Sexual Citizens – A Landmark Study of Sex, Power, and Assault on Campus, (New York: W.W. Norton & Company, ekirja)..
Hunt, C.M., Davidson, M.J., Fielden, S.L. & Hoel, H., “Reviewing sexual harassment in the workplace – an intervention model”. Personnel Review 39, (2010), 655–673.
Gheroghiu, Matei, (2021) “Utlandsfödda tonsättare passar inte in i varumärket Finland”, Hufvudstadsbladet, 13.2.2021, https://www.hbl.fi/artikel/utlandsfodda-tonsattare-passar-inte-in-i-varumarket-finland/
Khan, Shamus; Hirsch, Jennifer S.; Wamboldt, Alexander; Mellins, Claude A. (2018) ”’I didn’t want to be that girl’: The Social Risks of Labeling, Telling, and Reporting Sexual Assault”, Sociological Science 5, 432–460.
Kernoff Mansfield, Phyllis; Barthalow Koch, Patricia; Henderson, Julie; Vicray, Judith R.; Cohn, Margaret ja W. Young, Elaine (1991) “The Job Climate for Women in Traditionally Male Blue-Collar Occupations”, Sex Roles 25, 63–79.
McLaughlin, Heather; Uggen, Christopher; Blackstone, Amy (2012) “Sexual Harassment, Workplace Authority, and the Paradox of Power”, American Sociological Review 77/4.
Midgette, Anne; Peggy McGlone (2018) “Assaults in dressing rooms. Groping during lessons. Classical musicians reveal a profession rife with harassment,” The Washington Post, 26.7.2018, https://www.washingtonpost.com/entertainment/music/assaults-in-dressing-rooms-groping-during-lessons-classical-musicians-reveal-a-profession-rife-with-harassment/2018/07/25/f47617d0-36c8-11e8-acd5-35eac230e514_story.html
Rospenda, Kathleen M.; Richman, Judith A.; Nawyn, Stephanie J. (1998) “Doing Gender: The Confluence of Gender, Race, and Class in Contrapower Sexual Harassment”, Gender & Society 12, 40–60.
Rondo, “Naissäveltäjiä” https://rondolehti.fi/category/artikkelit/lehtiartikkeli/naissaveltajia/.
Saarikoski, Sonja (2020) “Pitkät jatkot – Me too -keskustelu on vallannut alan toisensa jälkeen, mutta klassisen musiikin kenttä on ollut yllättävän hiljaa”, Image, 2/2020.
Saarikoski, Sonja (2020) “Pitkät jatkot – Me too -keskustelu on vallannut alan toisensa jälkeen, mutta klassisen musiikin kenttä on ollut yllättävän hiljaa”, Image, 2/2020.
Seye, Elina 2018: “Tutkimus seksuaalisesta häirinnästä musiikkialalla”, Muusikkojen liitto, 27.7.2018, https://www.muusikkojenliitto.fi/wp-content/uploads/2018/08/Seksuaalinenhairinta_tutkimusraportti.pdf
Shaw Roberts, Maddy (2017) ”Six in 10 classical musicians have been sexually harassed”, Classic FM, 4.12.2017, https://www.classicfm.com/music-news/musicians-harassment-survey/
Uggen, Christopher; Blackstone, Amy (2004) “Sexual Harassment as a Gendred Expression of Power”, American Sociological Review 69, 64–92.
Quinn, Beth A . (2002) ”Sexual Harassment and Masculinity – The Power and Meaning of “Girl Watching”, Gender & Society 16/3.