Seksuaalinen häirintä — mitä ja miksi? (Osa 1/2)
Tässä kaksiosaisessa artikkelissa tarkastelen seksuaalista häirintää klassisen musiikin alalla. Ensimmäisessä osassa pohdin seksuaalisen häirinnän eri muotoja, ja käsitteen määrittelemiseen liittyviä ongelmia. Toisessa osassa tarkastelen, miten eri teoriat selittäisivät sukupuolittunutta ja seksuaalista epäasianmukaista käytöstä taidemusiikkikulttuurissa.
Tasa-arvo ja siihen liittyvät ongelmat ovat puhututtaneet eri kulttuurialoilla Suomessa viime vuosina. Yksi esille noussut ilmiö on seksuaalinen häirintä klassisen musiikin alalla. Sonja Saarikosken (2020a, 2020b) tutkiva journalismi on valottanut taidemusiikkialan pimeitä puolia, jotka eivät luultavasti kaikille taidemusiikkialalla toimiville tulleet täysin yllätyksenä. Muusikkojen liiton vuonna 2018 teettämän tutkimuksen mukaan, nimittäin jopa 51 prosenttia naisista ja 20 prosenttia miehistä ovat kokeneet seksuaalista häirintää musiikkialalla (Seye 2018). Luku on suuri myös verrattuna Sosiaali- ja terveysministeriön vuoden 2017 tasa-arvobarometriin, joka osoittaa, että naisista 38 prosenttia ja miehistä 17 prosenttia olivat kokeneet seksuaalista häirintää kahden edellisen vuoden aikana. Alle 35-vuotiaista naisista jopa yli puolet olivat kokeneet häirintää. (Attila et al. 2018). Tilastot kaiken kaikkiaan näyttävät siis synkiltä, sillä tutkimusten mukaan häirinnän eri muodot voivat aiheuttaa, ahdistusta, voimattomuutta, ärsyyntymistä ja vihaa, masennusta, alistuneisuutta, posttraumaattista stressisyndroomaa, heikentynyttä työkykyä, heikentynyttä työmotivaatiota, alentunutta itsetuntoa, alentunutta minäpystyvyyttä, alentunutta toimintakykyä, ei-haluttuja raskauksia, fyysisiä kipuja, sukupuolitauteja, huonontuneita työmahdollisuuksia, irtisanoutumisia ja lisääntynyttä päihteidenkäyttöä. Lisäksi tutkimusten mukaan, ilmiö voi aiheuttaa negatiivisia konflikteja yhteisöihin ja häirintää todistavat sivulliset voivat myös kärsiä stressireaktioista. (Bondestam & Lundqvist 2018, 7 & 25–26) Mutta mistä on oikeastaan kyse? Mitä oikeastaan on seksuaalinen häirintä ja miten se määritellään?
Seksuaalinen häirintä, ahdistelu, kaltoinkohtelu tai epäasianmukainen käytös?
Vaikka tieteellistä tutkimusta häirinnästä juuri klassisen musiikin alalla on vielä vähän, niin yleisesti tutkimusta aiheesta on tehty paljon sitten 1970-luvun, jolloin seksuaalinen häirintä tunnustettiin sosiaaliseksi ilmiöksi. Ilmiöön liittyviä käsitteitä on paljon ja niiden määritelmät limittyvät monellakin tapaa toisiinsa. Suomen lain mukaan seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan "sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri". Sukupuoleen perustuva häirintä puolestaan lain mukaan tarkoittaa "henkilön sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää ei-toivottua käytöstä, joka ei ole luonteeltaan seksuaalista ja jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan tämän henkistä tai fyysistä koskemattomuutta ja jolla luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri”. (Tasa-arvolaki 1986/609).
Tutkimuksissa, arkikielessä ja mediassa termejä kuten seksuaalinen häirintä, sukupuolittunut häirintä, epäasiallinen käytös ja ahdistelu, käytetään keskenään vaihtokelpoisesti, joskin välillä eri määritelmin. Itse tutkin tällä hetkellä väitöskirjassani näitä ilmiöitä taidemusiikkikulttuurissa Suomessa. Siinä käytän englanninkielisiä termejä gender-based misconduct ja sexual misconduct, jotka suomennettuna voisivat olla sukupuolittunut ja seksuaalinen kaltoinkohtelu tai epäasianmukainen käytös [1]. Käsitteitä käyttävät tutkijat Tiffany Page, Anna Bull ja Emma Chapman (2019) tutkimuksessaan korkeakouluissa tapahtuvasta epäasianmukaisesta käytöksestä. Sukupuolittunut tai seksuaalinen epäasianmukainen käytös voi olla muun muassa seksuaalista häirintää tai jopa väkivaltaa, pakottamista tai kutsujen ja resurssien antaminen vain seksuaalisia palveluja vastaan. Toisin kuin laissa esitetyssä määritelmässä seksuaalisesta häirinnästä, sukupuolittuneella ja seksuaalisella epäasianmukaisella käytöksellä viitataan myös toimintaan, joka joissain tapauksissa saattaisi myös olla muuta kuin "ei-toivottua". Monissa tapauksissa nimittäin uhrit saattavat tunnistaa kokemuksensa hyväksikäytöksi tai kaltoinkohteluksi vasta vuosia myöhemmin.
Kuten Eva Lundgrenin (2004, 36–48) tutkimus osoittaa, seksuaalisen väkivallan kokemus voi myös normalisoitua, joka johtaa siihen, että uhri tottuu ja sopeutuu kaltoinkohteluun, pahimmillaan jopa uskoo ansaitsevansa kaltoinkohtelua. Tämä tapahtuu pikkuhiljaa muun muassa rajojen hitaalla siirtämisellä. Tutkijat Anna Bull ja Rachel Rye (2018, 3) muistuttavat, että seksuaalisen epäasianmukaiseen käytökseen voi liittyä myös grooming-ilmiötä, jolla he viittaavat valmistavaan kohteluun, jossa pyritään saavuttamaan henkilön luottamus. Tähän voi liittyä rajojen vähittäistä siirtymistä, valtasuhteiden hälventämistä ja roolien häivyttämistä. Pahimmillaan kohtelu voi olla hyväksikäytölle valmistavaa. (Bull & Rye 2019, 10) Esimerkki tästä löytyy Elina Kilkun nuortenromaanista Ihana tyttö (2020), jota suositellaan varsinkin nuorille luettavaksi ilmiön ymmärtämiseksi ja tunnistamiseksi. Kirja kertoo viisitoistavuotiaasta teatteriharrastelijasta Reetasta, joka altistuu hyväksikäytölle. Reetta toivoo hyväksyntää ja huomiota kokeneelta teatteriohjaajalta ja huormioituu siitä, että hän tulee nähdyksi naisena. Jarmo puolestaan käyttää hyväksi asemaansa ja lähestyy Reettaa pala palalta. Lopuksi Reetta pohtii "[o]liko mun ja Jarmon välinen rakkaus meidän kahden välinen asia, #metoo-asia vai poliisiasia? Olinko mä itsenäinen, emansipoitunut ja rakastunut nuori nainen vai limaisen äijän lapsiuhri?" (Kilkku 2020, 124). Kuten Bull ja Rye (2019, 3) huomauttaa ja myös Päihdelinkki-verkkopalvelussa todetaan: "tekijä on aina vastuussa" seksuaalisesta epäasianmukaisesta käytöksestä. (Päihdelinkki-verkkopalvelu 2017).
Seksuaalisen häirinnän määritteleminen ei-toivottuna kohteluna asettaa myös uhrille vastuuta siitä, että hänen täytyy selkeästi kommunikoida tekijälle, että käytös on todellakin "ei-toivottua". Myös tähän liittyy problematiikkaa, josta ovat kirjoittaneet muun muassa seksuaalista häirintää tutkineet Jennifer S. Hirsch ja Samuel Khan (2020). Heidän tutkimuksensa mukaan omien rajojen tunnistamiseen ja seksuaalisen suostumuksen epäämiseen vaikuttaa vahvasti henkilön kokemus vartalonsa itsemääräämisoikeudesta, johon puolestaan vaikuttaa vahvasti ympäröivä kulttuuri ja sosiaaliset kokemukset. Seksuaalista väkivaltaa yliopistokampuksilla tutkineet Hirsch ja Khan (2020, Luku 9, neljäs kappale) kirjoittavat seuraavasti, "[u]seimmat opiskelijat eivät halua raiskata toisiaan. … Mutta seksuaalinen suostumus ei ikinä heijasta koko tarinaa. Jotkut raiskaukset tapahtuvat sanallisen pakottamisen kautta, joissa henkilö saattaa pakottaa suostumuksen uhrilta.[kirjoittajan käännös]" Sama voi koskea myös muuta seksuaalista epäasianmukaista käytöstä.
Tilanteet vaativatkin siis monipuolisemman tarkastelun siitä, miten valta on henkilöiden välille jakaantunut ja miten se voi altistaa eri tavoin ei-toivotulle epäasianmukaiselle käytökselle. Valta-asetelmaan voi vaikuttaa ikä, ihonväri, sukupuoli, sosioekonominen status, seksuaalinen suuntaus, seksuaalinen identiteetti, seksuaalinen kokemus, itse fyysinen tila, päihteet, sosiaaliset verkostot, mahdollisuus tietoon ja sopeutuminen sosiaaliseen ympäristöön. Mieleeni tulee väistämättä Saarikosken kirjoittamat artikkelit häirinnästä. On vaikeaa olla pohtimatta sitä, miten ikä, sukupuoleen liittyvät valtasuhteet, sosiaaliset verkostot, sosiaalinen ympäristö, sosioekonominen status ja seksuaalinen kokemus vaikuttivat valta-asetelmaan esimerkiksi opiskelijan ja opettajan välillä.
Yksilön vai yhteisön vastuu?
"Seksuaalinen häirintä" on siis erittäin monimuotoinen käsite, jonka lainopillinen määritelmä ei suoraan kata kaikkia siihen liittyviä sosiaalisia ilmiöitä. Hirsch ja Khan (2020) osoittavat tutkimuksessaan, että seksuaalisen väkivallan ehkäisemiseksi tarvitaan muutakin kuin keskustelua seksuaalisesta suostumuksesta. Täytyisi puhua siitä, miten valta jakaantuu ja miten vallan epätasa-arvoinen jakaantuminen voi altistaa eri tavoin epäasianmukaiselle käytökselle. Tutkijat Page, Bull ja Chapman (2019, 1323) puolestaan kirjoittavat myös, että valitusprosessit ja tekijän nimeäminen on vain lyhytaikainen ratkaisu. Ehkäisynä seksuaaliseen väkivaltaan, Hirsch ja Khan (2020) ehdottavat monipuolisempaa keskustelua nuorten seksuaalisuudesta, seksuaalisesta minäpystyvyydestä ja itsemäärämisoikeudesta. Eli, minkälaisen ymmärryksen vartalon itsemäärämisoikeudesta ja minäpystyvyydesta rakentaa kulttuuri, jonka parissa toimimme?
Seksuaalisen väkivallan ehkäisyn ei pitäisi kulminoitua seksuaaliseen suostumukseen, vaan pitäisi pyrkiä ymmärtämään, miten aiemmin esitetyt tekijät vallan jakaantumisessa voivat altistaa kaltoinkohteluun. Tähän liittyy myös sukupuolittuneen epäasianmukaisen käytöksen ja muiden syrjivien käytösten tarkastelu. Gunilla Carstensen (2016. 275) on tutkinut häirinnän "harmaita alueita", ja kirjoittaa, että vaikka jotkut käytökset tai toimintatavat eivät ole ajateltu olevan häirintää, voivat ne kuitenkin paljastaa epätasa-arvoista valta-asemaa. Tähän liittyy häirinnän, tai epäasianmukaisen käytöksen normalisointi. Omassa käynnissä olevassa tutkimuksessani on myös viitteitä siitä, että sukupuolittunut epäasianmukainen käytös voi normalisoitua. Se saattaa jopa olla hiljaisesti hyväksyttyä käytöstä, joka selitetään sen yleisyydellä ja "sellaista se nyt vaan on" -mentaliteetilla. Näin ollen jopa subjektiivi itse voi hämmentyä käytöksestä, koska koettu epäasianmukainen käytös saattaa olla yleisesti hiljaisesti hyväksytty. Carstensen (2016, 275) esittääkin, että juuri hiljaa hyväksytyt yleiset normit saattavat olla juuri ne jotka altistavat syrjinnälle ja seksuaaliselle häirinnälle. Epäasianmukainen käytös voi olla työpaikkakiusaamista, nöyryyttämistä, sivuuttamista ja ulkopuolelle sulkemista. Orkestereiden työyhteisöjä tutkiva tohtoriopiskelija Pauliina Valtasaaren (h2020) mukaan, kiusaaminen voi myös tapahtua esimerkiksi orkesterissa jopa musiikillisesti, kommentoimalla omalla soitolla toisten virheitä tai jättämällä huomiomatta ohjeita.
Tärkeämpänä ehkäisykeinona kaikenlaiseen epäasianmukaiseen käytökseen onkin keskustelu ympäröivästä kulttuurista. Sarjan seuraavassa osassa pohdin seksuaalista häirintää selittäviä teorioita ja pohdin sitä, miksi juuri taidemusiikkikulttuurin tilastot ovat niin synkät.
Anna Ramstedt (M.Mus., FM) on musiikkitieteen tohtoriopiskelija (Helsingin yliopisto), pianisti ja pianonsoitonopettaja. Tällä hetkellä hän työstää väitöskirjaansa, jossa hän tutkii muun muassa sukupuolittunutta ja seksuaalista epäasianmukaista käytöstä taidemusiikkikulttuurissa Suomessa. Väitöskirjaprojektia tukee Suomen Kulttuurirahasto. Lukuvuoden 2020–2021 Anna on tutkijavaihdossa Utrechtin yliopistossa, Alankomaissa, jossa hän opiskelee sukupuolentutkimusta.
Lähteet:
Attila, Henna; Pietiläinen, Marjut; Keski-Petäjä, Miina; Hokka, Päivi; Nieminen, Markku (2018) Tasa-arvobarometri 2017, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 8/2018. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160920/STM_08_2018_Tasa-arvobarometri%202017_net.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Bondestam, Fredrik; Lundqvist, Maja (2018) Sexuella trakasserier i akademin – En internationell översikt, Stockholm: Vetenskapsrådet.
Bull, Anna; Chapman, Emma; Rye, Rachel (2019) "Making Power Visible: ‘Slow Activism’ to Address Staff Sexual Misconduct in Higher Education", Violence Against Women 25/11.
Carstensen, Gunilla (2016), "Sexual Harassment Reconsidered: The Forgotten Grey Zone". NORA – Nordic Journal of Feminist and Gender Research 24/4. 267–280.
Hirsch, Jennifer S.; Khan, Shamus (2020) Sexual Citizens – A Landmark Study of Sex, Power, and Assault on Campus, (New York: W.W. Norton & Company, Ekirja).
Kilkku, Elina (2020) Ihana tyttö. Bazar Kustannus: ekirja.
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986 §7.
Lundgren, Eva (2004) Våldets normaliseringsprocess och andra våldsförståelser. Tukholma: Ruotsin naispäivystyksen ja tyttöpäivystyksen keskusjärjestö.
Päihdelinkki-verkkopalvelu (2017) "Seksuaalinen kaltoinkohtelu", 30.10.2017, https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/aggressiivisuus-ja-vakivalta/seksuaalinen-kaltoinkohtelu
Saarikoski, Sonja (2020a) "Pitkät jatkot – Me too -keskustelu on vallannut alan toisensa jälkeen, mutta klassisen musiikin kenttä on ollut yllättävän hiljaa", Image, 2/2020.
Saarikoski, Sonja (2020b) "Nöyryytyksen kulttuuri elää klassisen musiikin piireissä: Pilasit kaiken – Kannattaisi käydä vähemmän jääkaapilla ja keskittyä soittamiseen", Apu, 19.2.2020. https://www.apu.fi/artikkelit/noyryytyksen-kulttuuri-klassisessa-musiikissa-pilasit-kaiken
Saarikoski, Sonja (2020c) "Mestarillisia valheita – Neromyytin ylläpitäminen altistaa myös muille väärinkäytöksille" Apu, 5.10.2020, https://www.apu.fi/artikkelit/mestarillisia-valheita-neromyytin-yllapitaminen-altistaa-myos-muille-vaarinkaytoksille
Seye, Elina 2018: "Tutkimus seksuaalisesta häirinnästä musiikkialalla", Muusikkojen liitto, 27.7.2018, https://www.muusikkojenliitto.fi/wp-content/uploads/2018/08/Seksuaalinenhairinta_tutkimusraportti.pdf
Valtasaari, Pauliina (h2020). Haastattelija Taideyliopisto. "Työpaikkakiusaamista voi esiintyä myös sävelten muodossa", 25.8.2020 https://www.uniarts.fi/artikkelit/haastattelut/tyopaikkakiusaamista-voi-esiintya-myos-savelten-muodossa/?fbclid=IwAR3_kJtOj4kBPtpjoIMZYCopreDd6fH49o7xTwTXgmwGIbdMYLj-5p2Mtjk
[1] Suora suomennos englanninkielisestä sanasta misconduct voisi olla väärinkäytös. Tätä termiä käytettäessä ongelmaksi muodostuu kuitenkin ajatus siitä, että seksuaalisen tai sukupuolittuneen väärinkäytöksen vastakohtana voisi olla "oikeinkäytös", jolloin määritelmä muodostuu rajojen vetäminestä. Tästä syystä valitsin tässä tekstissä suomennokseksi seksuaalisen ja sukupuolittuneen epäasianmukaisen käytöksen.