Hiphop-feminismi ei tarjoa valmiita ratkaisuja, mutta kutsuu kaikki mukaan keskusteluun

Hiphopia feministisestä näkökulmasta käsittelevät Kuka kuuluu? Kirjoituksia hiphopista ja feminismistä -uutuuskirja ja Hiphopin salatut stoorit -podcast pohtivat yhteiskunnallisia rakenteita sekä minkälaiset tekijät ja ilmaisu pääsevät osaksi populaarikulttuuria. Ne kysyvät miltä tasa-arvoisempi kulttuurikenttä näyttäisi sekä kannustavat ”kuuntelemaan, keskustelemaan ja vaatimaan enemmän”.

Suomalaisessa hiphop-kulttuurissa valkoinen miesartisti on ollut normi koko sen historian ajan. Tätä normia ovat viime vuosina tulleet haastamaan omalla taiteellaan yhä useammat nais-, trans- ja muunsukupuoliset sekä ruskeat ja mustat rap-artistit. Hiljattain esimerkiksi räppäri ja DJ Yeboyah kertoi uuden kappaleensa ”Mitä tarviit” pyrkivän herättämään keskustelua syrjinnästä ja rasismista. 

Samoja kysymyksiä ovat käsitelleet myös muutamat toimittajat, kuten Random Life -media-alustan perustaja Renaz Ebrahimi sekä The Format -median perustanut Haben Zecarias. 

Myös me halusimme toimittaja Heini Strandin kanssa kantaa kortemme kekoon keskustelun ja yhdenvertaisemman kulttuurin edistämiseksi. Toimittamamme antologia Kuka kuuluu? Kirjoituksia hiphopista ja feminismistä (Kosmos 2021) ilmestyi 28.1.2021.

Kirjan tiedotteessa kerromme sen pohtivan ”minkälaiset tekijät ja ilmaisu pääsevät tällä hetkellä osaksi populaarikulttuuria ja feminististä keskustelua ja miltä tasa-arvoisempi kulttuurikenttä näyttäisi”. Lisäksi kirja ”kannustaa kuuntelemaan, keskustelemaan ja vaatimaan hiphopilta enemmän”.

Kirjassa on mukana 22 haastateltavaa/esseistiä, joihin kuuluu artisteja, DJ:itä, toimittajia sekä muita alan toimijoita: Rebekka Kuukka, Sonja Kuittinen, Fanni Noroila, Noah Kin, Koko Hubara, Miska Soini, Maryan Abdulkarim, Deogracias Masomi, Miika Pesso, Sonya Lindfors, Caroline Suinner, Meriam Trabelsi, Mika Leminen, Lina Schiffer, Taika Mannila, Kirsikka Ruohonen, Mikko Mäkelä, Veera Brink, Nora Horn, Annika Oksanen, Jannika Nyqvist ja Renaz Ebrahimi.

Kirjan aihe oli meille toimittajille tärkeä. Strandin toimittama kirja Hyvä Verse - Suomiräpin naiset (Into 2019) paljasti, että Suomessa on vuosien varrella toiminut ja toimii edelleen kymmeniä räppääviä naisia, mutta heitä ei ole juurikaan nähty päälavoilla tai listaykkösinä kuten mieskollegoitaan. Kirja piirsi kuvan siitä, miten miesvaltainen skene on vähätellyt naisten osaamista sanallisesti tai sanattomasti vuosikausia ja rakenteillaan ehkäissyt naisten nousua tasa-vertaisiksi artisteiksi. Olen itse toiminut suomalaisessa hiphop-kulttuurissa useamman vuoden radiotoimittajana ja DJ:nä ja käynyt keskusteluja, miksi esimerkiksi seksismi ja rasismi saavat usein hiljaisen hyväksynnän, sekä nähnyt ja kokenut esimerkiksi sukupuoleen perustuvaa toiseuttamista. Nämä ovat muutamia keskeisiä syitä siihen, miksi hiphop ei vieläkään tunnu toivottavan kaikkia tervetulleeksi. 

Kuka kuuluu? -kirjan toimittajina meille oli Strandin kanssa tärkeää tehdä myös sen formaatista tasa-arvoisempi. Käytännössä tämä tarkoitti dialogisuuden korostamista: halusimme tehdä kirjan suomiräpin feministien ja vähemmistöjen kanssa, emme vain lainata ja referoida toisten ideoita ja näkökulmia tavanomaisen tietokirjan tyyliin. Haastattelut on jätetty keskustelumuotoisiksi ja myös esseissä on kautta linjan rohkean henkilökohtainen ja keskusteluun kutsuva ote. Kirjassa käsittelyssä ovat sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien normien ohella muun muassa läskifobia, vammaisuus sekä mustuus.

Toinen meille tärkeä asia oli painottaa, että toiminta tasa-arvon puolesta on lopulta tärkeämpää kuin tietyn feministi-identiteetin omaksuminen. Silti myös intersektionaalisuus eli yksilöiden eri positioiden (mm. sukupuoli, etnisyys, toimintakyky, seksuaalisuus) huomiointi on kirjalle keskeistä. Feminismi hahmottuu kirjassa ennen kaikkea ”työkaluksi, jonka avulla käsitellään yhteiskunnan sekä hiphopin representaatioita, niiden ongelmia, syitä ja seurauksia.” (Rantakallio & Strand 2021, 13.)

Kirjan johdannossa avaamme myös termiä hiphop-feminismi. Termin kehitti tutkija ja journalisti Joan Morgan kirjassaan When Chickenheads Come Home to Roost: My Life as a Hip Hop Feminist (1999). Morgan halusi käsitellä erityisesti niitä ristiriitoja, joita mustat hiphop-kulttuurin ja musiikin parissa kasvaneet naiset ja feministit kokevat. Morgan esitti rohkean ajatuksen, ettei feministin tarvitse olla täydellinen tai lopettaa usein misogyynisen hiphop-musiikin kuuntelua puolustaakseen tasa-arvoa ja kritisoidakseen sortoa. 

Reilut kaksi vuosikymmentä Morganin kirjan julkaisun jälkeen hiphop-feministejä on jo useita sukupolvia maailmanlaajuisesti. Sanat, jotka Morgan kirjoitti antologiaan Homegirls Make Some Noise: Hip-hop Feminism Anthology (2007, 478), toimivat inspiraationa myös Kuka kuuluu? -kirjallemme: ”[A]s hip-hop feminists, we had shit to say and a lot to offer”. 

Kuka kuuluu? Kirjoituksia hiphopista ja feminismistä -kirjan kansikuvitus: Kiia Beilinson

Vaikka hiphopilla on ongelmansa, siinä näkyvä epätasa-arvo ei ole hiphop-kulttuurin oma keksintö, vaan seurausta yhteiskunnan rakenteellisista ongelmista sekä esimerkiksi cis-heterouden ja valkoisuuden normeihin perustuvasta patriarkaalisesta kulttuurista. Tähän pureudumme Heini Strandin kanssa Hiphopin salatut stoorit -podcastissamme (YleX, 2021). Podcastissa analysoimme, mitä erikoiset tapaukset tuoreessa sekä vähän vanhemmassa hiphop-musiikin historiassa kertovat yleisemmin yhteiskunnan arvoista ja rakenteellisesta epätasa-arvosta. 

Jaksot keskittyvät yhdysvaltalaisiin artisteihin, mutta ilmiöt ovat tuttuja myös omasta yhteiskunnastamme. Käsittelemme muun muassa rasismia, traumojen syitä ja seurauksia, seksuaalista hyväksikäyttöä, homofobiaa, misogyniaa, mielenterveysongelmia sekä maskuliinisuutta. Rankkojen aihevalintojen tarkoituksena ei ole mässäillä yksittäistapauksilla, vaan päinvastoin osoittaa, että epätasa-arvo ei ole pelkästään yksilöiden syytä tai vastuulla vaikka yksilöt voivatkin käyttäytyä ongelmallisesti ja siten välillisesti ylläpitää sortoa - tai auttaa purkamaan sitä. 

Kirjassamme ja podcastissamme keskeinen ajatus on, että hiphop on paljon muutakin kuin musiikkia: hiphop on myös olemista ja ajattelemista, joka voi jopa määrittää omaa kokemusmaailmaa ja maailmankuvaa, mikäli samaistumispintaa ei muualta löydy. Hiphop on myös läpi historiansa toiminut alustana yhteiskunnalliselle keskustelulle, vaikkakin usein miesten näkökulmasta.

Toivomme siten Kuka kuuluu? -kirjamme toimivan yhä moniäänisemmän keskustelun herättäjänä. Kirjan hiphop-feminististä maailmankuvaa ja tavoitteita kuvastaa hyvin Rumban näkemys:

Teksteistä jää lukijalle työkaluja tasa-arvon edistämistä, valtarakenteiden kyseenalaistamista ja antirasistisen työn tekemistä varten. Avaimet käteen -tyyppisiä ratkaisuja ei tarjota, mitään ei luvata korjata sormia napsauttamalla. Ne tekevät olemassa olevia ongelmia näkyviksi ja kyseenalaistavat opittuja ajattelumalleja. Ne pyytävät avaamaan silmät ja suun. Haastavat toimimaan.

Hiphop-feministit eivät voi kuitenkaan yksinään ratkaista yhteiskunnallista epätasa-arvoa — siihen tarvitaan kaikkia. 

Inka Rantakallio on tutkija, toimittaja ja DJ.

Kuka kuuluu? -kirjan voi tilata esimerkiksi kustantaja Kosmoksen sivuilta.
Hiphopin salatut stoorit -podcastia voi kuunnella Yle areenasta.

Kirjallisuus

Morgan, Joan 1999. When Chickenheads Come Home to Roost: My Life as a Hip Hop Feminist. New York: Simon & Schuster.

Pough, Gwendolyn & Richardson, Elaine & Durham, Aisha & Raimist, Rachel (toim.) 2007. Home Girls Make Some Noise: Hip Hop Feminism Anthology. Mira Loma, CA: Parker Publishing.

Rantakallio, Inka & Heini Strand (toim.) 2021. Kuka kuuluu? Kirjoituksia hiphopista ja feminismistä. Helsinki: Kosmos.

Strand, Heini 2019. Hyvä Verse — Suomiräpin naiset. Helsinki: Into.