Epäasiallinen käytös on yleistä Suomen musiikkialalla – lisää intersektionaalisuutta tarvitaan

Suomen musiikkialan järjestöt teettivät keväällä 2022 kyselyn alan yhdenvertaisuudesta. Laaja kyselytutkimus osoittaa, että 76 % vastanneista on kohdannut epäasiallista käytöstä. Lisäksi esiin nousivat alan valtarakenteet ja epäasiallisesta käytöksestä ilmoittamisen vaikeus. Vaikka nyt tehdyn selvityksen tulokset ovat valaisevia ja tärkeitä, on jatkossa syytä painottaa intersektionaalisuutta.

Tuore kyselytutkimus osoittaa, että epäasiallista käytöstä kohdataan monessa muodossa Suomen musiikkialalla. Keväällä 2022 tehdyssä laajassa verkkokyselyssä kartoitettiin, miten yhdenvertaisuus toteutuu musiikkialalla Suomessa. Kyselyn tilaajina toimivat Muusikkojen liitto, Suomen Musiikintekijät, Music Finland, Musiikin edistämissäätiö, Gramex, Musiikkituottajat, Suomen Jazzliitto, Suomen Musiikkikustantajat, Suomen Sinfoniaorkesterit, Suomen Säveltäjät ja Teosto. Me kirjoittajat olimme edustamassa Suoni ry:tä hankkeen ohjausryhmässä. Kyselyn toteutti alan ulkopuolinen taho Inklusiiv. 

Kyselyyn vastasi 1012 musiikkialalla toimivaa ja työskentelevä henkilöä, joista yli puolet (54 %) oli artisteja ja muusikoita. Heistä suurin osa oli freelancereitä. Seuraavaksi suurimmat vastaajaryhmät oli opettajat/valmentajat (9,3 %) ja musiikintekijät/säveltäjät (8,1 %). Vastaajista 50 % oli miehiä, 46 % naisia ja loput 4 % valitsi vaihtoehdot ”muu” tai ”en halua sanoa”. Kyselyyn vastanneista suurin osa oli 26–55-vuotiaita. Kyselytutkimuksessa ei selvitetty, minkä musiikkigenren piirissä vastaajat työskentelevät ja toimivat. 

Kysely osoittaa, että 76 % vastaajista on itse kokenut epäasiallista käytöstä musiikkialalla. Epäasiallisen käytöksen kohtaaminen oli yleisempää etenkin nuorten naisten ja muunsukupuolisten keskuudessa, kun taas vanhemmat ihmiset ja miehet kohtasivat sitä vähiten. Epäasiallinen käytös tapahtui monessa eri muodossa, joista yleisimpiä olivat epäasiallinen kommentointi, eriarvoisuus palkan suuruudessa, vähättely ja stereotypisointi. Epäasiallista käytöstä oli koettu eniten esiintymistilanteissa, keikoilla tai konserteissa (40 %). Seuraavaksi yleisimmät tilanteet olivat harjoituksissa ja työpaikan yleisessä kanssakäymisessä. Huomattavaa on, että 20–25-vuotiaista 40 % oli kokenut epäasiallista käytöstä opetustilanteissa. Lisäksi 65 % nuorten naisten kokemasta epäasiallisesta käytöksestä oli seksuaalista häirintää.

Vastausprosentit koskien epäasiallista käytöstä ja sen eri muotoja. Lähde: Muusikkojen liitto/Inklusiiv.

Valtarakenteet tekevät epäasialliseen käytökseen puuttumisen vaikeaksi

Kyselyn avoimista vastauksissa tulee ilmi myös, että musiikkialan valtarakennelmat mahdollistavat epäasiallisen kohtelun sekä estävät heikommassa asemassa olevia etenemästä urallaan. Nämä tulokset heijastavat myös tutkimuksia, jotka osoittavat, että taidealojen erityispiirteet myös korostavat valta-asetelmia. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen teettämän selvityksen mukaan, epäasiallisen kohtelun altistavia tekijöitä ovat taidealoilla muun muassa kehon käyttäminen työvälineenä, intiimit opetustilanteet, työyhteisön erilaiset uravaihteet ja niihin liittyvät valtariippuvuudet, sekä epäselvät ammattiroolit että epäselvä jako työn ja vapaa-ajan välillä. Lisäksi Cuporen selvityksessä tulee ilmi, että heteronormatiiviset sukupuolihierarkiat ovat altistavia tekijöitä kulttuurialalla tapahtuvaan häirintään. (Anttila 2019: 22.) 

Kyselyn tulokset ja aiemmin tehty selvitys heijastavat myös Anna Ramstedtin käynnissä olevan väitöskirjatutkimuksen alustavia tuloksia, jossa ilmenee miten vahvasti sukupuolinormit ja ympäröivät kulttuuriset (valta)rakenteet voivat mahdollistaa (ja jopa normalisoida) epäasiallista käytöstä (Ramstedt, tulossa). Ramstedtin tutkimuksessa ilmenee, että sukupuolittunut ja seksuaalinen häirintä klassisen musiikin alalla on vahvasti kytköksissä sukupuolittuneisiin ja valkonormatiivisiin rakenteisiin. Kyseiset rakenteet puolestaan liittyvät alan historiallisiin käytäntöihin, kuten ohjelmistoon, joka on tyypillisesti koostunut lähes yksinomaan valkoisten miesten säveltämästä musiikista.

Kuten Diana L. Miller (2016: 120) ja monet muut tutkijat (Green 1997; Scharff 2018; Bull 2019; Cannizzo & Strong 2020; Thurman 2021; Ramstedt tulossa 2022) osoittavat, sukupuolitettu ja rodullistettu mielikuva siitä, että taiteilija/artisti on stereotyyppisesti valkoinen mies vaikuttaa monin tavoin edelleen taidealojen rakenteisiin ja toimintakulttuureihin. Esimerkiksi seksuaalista häirintää Suomen populaarimusiikkikulttuurissa tutkineet Anna-Elena Pääkkölä, Tiina Käpylä ja Henna-Riikka Peltola (2021: 63) toteavat että ”[k]un populaarimusiikin toimintakenttä on edelleen ilmeisen  miesvaltainen  ja  normatiivisesti  maskuliininen, voidaan naiset tai naisoletetut marginalisoida, eristää ryhmästä ja jättää musiikillisen tekemisen ulkopuolelle, vaikka heidän roolinsa yhteisössä olisi keskeinen tai musiikillinen osaamisensa kiistatonta”. Tämä liittyy myös siihen, että juuri vanhemmat valkoiset miehet kokevat yleensä taidealat reilummiksi ja tasa-arvoisemmiksi (Miller 2016; Cannizzo & Strong 2020). Myös nyt julkaistuista  kyselytutkimuksen tuloksista ilmenee, että varsinkin vanhemmat miespuoliset vastaajat kokevat musiikkialan todennäköisemmin syrjinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta vapaaksi. Kuten yhdenvertaisuus- ja konfliktinratkaisun asiantuntija Miriam Attias on todennut, usein etuoikeutettu asema toimii juuri siten, että normeihin sopivan henkilön jokapäiväinen elämä on vaivatonta, eikä omaa olemassaoloa ja kokemuksia joudu todistelemaan ja selittämään. Tällöin myös syrjiviä valtarakenteita on vaikeampi hahmottaa.

Kyselytutkimuksen vastausten mukaan epäasiallisen käytöksen ilmoittamiseen liittyy erilaisia haasteita. Vain hieman yli kolmannes vastaajista edes ilmoitti tietävänsä mihin epäasiallisesta käytöstä voisi raportoida. Kyselyssä ilmenee, että valtarakenteet vaikeuttavat myös epäasiallisen kohtelun ilmoittamisen. Moni epäasiallista käytöstä kokeneista vastaajista katsoo, että käytökseen ei suhtauduta alalla tarpeeksi vakavasti ja kokemuksia vähätellään. Varsinkin moni freelancer koki, ettei voi ilmoittaa kohtaamastaan syrjinnästä menettämättä työmahdollisuuksia, joista ei myöskään kerrota tasapuolisesti kaikille. Myös nuoret, muunsukupuoliset ja alalla vasta vähän aikaa toimineet kertoivat, ettei uusista mahdollisuuksista tiedoteta reilusti kaikille. Kyselytutkimuksessa näyttää myös korreloivan vastaajan epävakaa asema ja altistuminen epäasialliselle käytökselle.

Pelkkä sukupuoleen kohdistuvan syrjinnän huomiointi ei riitä

Meistä kirjoittajista Inka osallistui myös G Live Labissa Helsingissä 12.5.2022 järjestettyyn kyselyn tulosten julkistustilaisuuteen panelistina yhdessä artisti Hassan Maikalin, Nelonen median musiikkijohtaja Mikko Koivusipilän, Suomen Kansallisoopperan ja -baletin orkesteripäällikön Anna Kondrackan ja Muusikkojen liiton varapuheenjohtaja Pekka Lehden kanssa. Lisäksi tilaisuudessa kuultiin Suomen musiikintekijöiden koordinaattorin Lumi Ollilan ja laulaja-säveltäjä, Muusikkojen liiton yhteisökoordinaattorin Anna Dantchevin puheenvuorot. Paneelin moderaattorina toimi kyselytutkimuksen projektipäällikkö Helmi Saksala. 

Tilaisuus heijasteli kyselyn painopistettä: yleisö ja puhujat olivat lähes yksinomaan valkoisia ja naisoletettuja. Itse kyselyn vastauksissa kerrottiin myös muista syrjinnän muodoista, kuten ikään ja toimintakykyyn liittyvästä epäasiallisesta kohtelusta. Vastaajien identifioituminen johonkin syrjittyyn ryhmään tai vähemmistöön ei kuitenkaan käynyt ilmi, sillä taustatieto-osiossa kysyttiin ainoastaan sukupuoli-identiteetistä; syynä oli halu taata vastaajien anonymiteetti. Rasismin kokemuksista ei kysytty erikseen, ainoastaan ”etniseen taustaan” kohdistuvasta syrjinnästä. 

Omaan ilmoitukseen perustuvaa vähemmistöidenteettiä koskevaa tietoa on mahdollista kerätä yhdenvertaisuuden edistämistarkoituksessa tietosuoja huomioiden, kuten esimerkiksi Cuporen Taiteen ja kulttuurin barometrissä on tehty. Ilman riittävän monipuolista tietoa jää moninkertainen syrjintä, jota esimerkiksi mustat ja ruskeat naiset kohtaavat sukupuolen sekä valkoisuuden normista poikkeamisen vuoksi, herkästi piiloon. Silloin näitä kokemuksia ei osata tunnistaa eikä syrjintään puuttua. Jos emme osaa huomioida moninaisuutta ja purkaa haitallisia normeja, ei voi syntyä myöskään inklusiivisuutta ja sitä kautta kuulumisen tunnetta; tutkimusten mukaan inklusiivisuuden puute on yksi tärkeimmistä syistä lähteä pois alalta kuin alalta. 

Suomalainen musiikkiala tarvitsee intersektionaalisempaa tarkastelua, jossa huomioidaan entistä vahvemmin myös muut kuin sukupuoleen kohdistuvan syrjinnän muodot. Näin epäasiallinen käytös ja moninkertainen syrjintä tunnistetaan ja tunnustetaan ja siten siihen puuttuminen on helpompaa. Usein siteerattu Audre Lorden toteamus ”[t]here is no such thing as a single-issue struggle, because we do not live single-issue lives” (2007: 138) pätee meihin kaikkiin: olemme useamman ominaisuutemme summa, eikä kukaan meistä ole turvassa syrjinnältä niin kauan kuin yksikin meistä kohtaa sitä. Kyse on lopulta ihmisoikeuksien vahvistamistyöstä, joka koskee meitä kaikkia.

Siksi meidän tulee rakentaa yhdenvertaisempaa musiikkialaa yhdessä ja meitä kaikkia varten, ei vain itseämme ja kaltaisiamme varten. Suurin vastuu muutoksesta kuuluu silti niille, joilla on eniten valtaa ja etuoikeuksia; joskus yhdenvertaisuuden edistäminen vaatii myös niistä luopumista ja niiden käyttämistä toisten hyväksi.

Inka Rantakallio on Suomen Akatemian tutkijatohtori ja DJ. Hän on työssään keskittynyt erityisesti hiphop-kulttuuriin ja feministisiin näkökulmiin.

Anna Ramstedt on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Väitöskirjassaan hän keskittyy epätasa-arvon ilmenemiseen klassisen musiikin alalla Suomessa.

Kirjallisuus

Anttila, Anna (2019) Tyttöhän soittaa kuin mies! Kuinka vahvistaa taide- ja kulttuurialan tasa-arvoa ja työhyvinvointia? Cuporen verkkojulkaisuja 55. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore.

Bull, Anna (2019) Class, Control, and Classical Music. New York: Oxford University Press.

Cannizzo, Fabian & Strong, Catherine (2020) “’Put some balls on that woman’: Gendered repertoires of inequality in screen composers’ careers.” Gender Work Organ 27, 1346–1460. 

Green, Lucy (1997) Music, Gender, Education. New York: Cambridge University Press.

Lorde, Audre (2007) ”Learning from the 60s”. Teoksessa Sister Outsider: Essays & Speeches by Audre Lorde. Berkeley, CA: Crossing Press.

Miller, Diana L. (2016) ”Gender and the Artist Archetype: Understanding Gender Inequality in Artistic Careers.” Sociology Compass 10(2), 19–131.  

Pääkkölä, Anna-Elena, Käpylä, Tiina & Peltola, Henna-Riikka (2021) ”Populaarimusiikkitoiminnassa koettu sukupuolittunut epäasiallisuus.” Musiikki 51 (2), 55–82. https://doi.org/10.51816/musiikki.110848  

Ramstedt, Anna (tulossa 2022) ”’A Man is Practically the General Norm’” – a case study of gender inequality and whiteness in the classical music scene in Finland.” NORA – Nordic Journal of Feminist and Gender Research.   

Scharff, Christina (2018) ”Inequalities in The Classical Music Industry: The Role of Subjectivity in Construction of the ‘Ideal’ Classical Musician”. The Classical Music Industry. Toim. Chris Dromey and Julia Haferkorn. New York: Routledge.  

Thurman, Kira (2021) Singing Like Germans: Black Musicians in the Land of Bach, Beethoven, and Brahms. Cornell: Cornell University Press.