Naiset Euroopan musiikkielämässä 1800-luvulla ja tänään

Cheltenham Ladies’ Collegen kuuluisa marmorikäytävä. Tätä käytävää ovat opinjanoiset naiset kävelleet vuodesta 1853 alkaen. Kuva: Susanna Välimäki.

New Yorkin filharmonikoiden suurpanostus, Projekti 19 , ehti käynnistyä komeasti juuri ennen koronakriisiä helmikuussa (2020), kun hankkeen kuusi ensimmäistä konserttia kuultiin Lincoln-keskuksen konserttisalissa. Konsertit tulevat jatkumaan kriisiajan jälkeen.

Project 19 on hanke, jossa orkesteri tilasi 19 naiselta uudet sävellykset, jotka orkesteri kantaesittää parin seuraavan konserttikauden aikana. Säveltäjät ovat: Nina C. Young, Joan la Barbara, Nicole Lizée, Paola Prestini, Tanina León, Ellen Reid, Olga Neuwrith, Saraha Kirkland Snider, Joan Tower, Jessie Montgomery, Mary Kouyoumdjian, Melinda Wagner, Angélica Negrón, Anna Thorvaldsdottir, Caroline Shaw, Du Yun, Unsuk Chin, Caroline Mallonee ja Maria Schneider. Tilaus lienee sinfoniaorkestereiden historiassa laajin pelkästään naistekijöihin kohdistunut sävellystilaushanke.

Hanke pyrkii edistämään tasa-arvoa klassisessa musiikissa sekä yhteiskunnassa yleensä, ja se juhlistaa samalla Yhdysvaltojen naisten äänioikeuden (ns. 19. amendmentin) 100-vuotisjuhlaa. Pianisti ja feministinen musiikkiaktivisti Gena Raps (s. 1941) kuvasi hanketta käännekohdaksi klassisen musiikin kulttuurissa ja vertasi sellaisena sen merkitystä elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin tuoreeseen tuomioon seksuaalirikoksista. Rapsin mukaan hankkeen mukana olevat säveltäjä- ja muusikkonaiset ovat itkeneet Lincoln-keskuksen lavalla, koska ovat olleet näistä konserteista niin liikuttuneita.

Muun muassa tästä keskusteltiin konferenssissa Musical Women in Europe in the Long Nineteenth Century , joka järjestettiin 24.–26.2.2020 Manchesterin Royal Northern College of Musicissa, Iso-Britannian yliopisto-opettajien lakon, tulvien ja Brexit-ahdistuksen keskellä – juuri ennen koronakriisin huipentumista Euroopassa.

Palattuamme konferenssimatkalta Suomeen koronakriisiin sopeutuminen vei meiltä sen verran aikaa ja energiaa, että saimme konferenssimatkaa käsittelevän kirjoituksemme vasta nyt julkaistua, vaikka se oli tarkoitus julkaista heti matkalta tultuamme.

Historian naisia solisteista kustantajiin

Konferenssissa kuultiin esitelmiä ja keskusteluja naisista säveltäjinä, esiintyjinä, opettajina, mesenaatteina, kustantajina, soitinrakentajina ynnä muina musiikkielämän toimijoina, jotka muokkasivat Euroopan 1800-luvun musiikkielämää. Samalla pohdittiin sitä, miten taistella sukupuolisen tasa-arvon puolesta tämän päivän musiikkikulttuurissa, oppilaitoksissa ja konserttielämässä.

Omassa esitelmässämme esittelimme Sävelten tyttäret: Säveltävät naiset Suomessa pitkällä 1800-luvulla -hankettamme. Tällä hetkellä 1800-luvulla syntyneistä suomalaisista säveltäjänaisista kertovaan ensyklopediaamme näyttäisi tulevan ainakin 70 säveltäjän elämäkerrat ja teosluettelot.

Kerroimme myös muun muassa tänä vuonna julkaistavasta liedkokoelmasta, jota toimitamme yhdessä Timo Virtasen ja Suomen musiikkiperintö -hankkeen kanssa. Kokoelmaan tulee 21 liediä 15 suomalaiselta säveltäjänaiselta, jotka ovat syntyneet pitkällä 1800-luvulla. Kriittisen edition julkaisee Fennica Gehrman.

Ohjelmistosuunnittelua, resitaaleja ja automaattipianoja

Noin neljästäkymmenestä konferenssin esitelmöitsijästä tai keskustelijasta mainittakoon erityisesti Ruotsin kansallisorkesteriksi nimetyssä Göteborgin sinfoniaorkesterissa työskentelevä projektijohtaja Magdalena Fronczak, joka puhui tasa-arvoisen konserttiohjelmoinnin ja uuden standardiohjelmiston rakentamismenetelmistä (ks. esim. http://www.fronczak.se).

Göteborgin sinfoniaorkesterin eli Ruotsin kansallisorkesterin projektijohtajan Magdalena Fronczakin esitelmä sukupuolisesti tasa-arvoisesta konserttiohjelmoinnista oli yksi Musical Women in Europe in the Long Nineteenth Century -konferenssin kohokohdista. Kuva: Susanna Välimäki.

Fronczakin esitelmä tarjosi huomattavan määrän erinomaisia käytännön neuvoja sukupuolisesti tasa-arvoisten konserttiohjelmien rakentamiseen. Fronczak sanoitti osuvasti muun muassa sen, tasa-arvoa edistävät konsertit on suunniteltava pikemminkin ohjelmisto- kuin esiintyjälähtöisesti ja että on pyrittävä nimenomaan konsertteihin, joissa kuullaan sekä naisten että miesten teoksia. Avainasemassa on myös tutkijoiden aktiivisuus ja yhteydenpito konsertinjärjestäjiin.

Esitelmien aihepiirien laajuudesta kerrottakoon esimerkiksi Leipzigin yliopiston soitinmuseota edustavan Jörg Holzmannin hanke, joka koskee Hupfeld-yhtiön automaattipianojen reikärullille soittaneita naispianisteja. McGill-yliopistossa Kanadassa työskentelevä Hester Bell Jordan puolestaan esitteli wieniläistä pianonrakentajaa Nannette Streicher Steinia (1769–1833).

Säveltäjä Ethel Smythista oli järjestetty kokonainen sessio. Clara Wieck Schumannia koskevien esitelmien ohella kuulimme esitelmän myös hänen siskostaan, säveltäjä-pianisti Marie Wieckistä; hänestä kertoi Paolo Munaõ (MIUR Firenze).

Konferenssin avasi pianisti-tutkija Maria Stratigoun (Manchesterin Royal Northern College of Music) resitaali, jossa hän soitti kymmenen Louise Farrencin virtuoosietydiä. Konferenssin toisessa konsertissa kuultiin muun muassa Farrencin sekstetto sekä Clara Schumannin, Nadia ja Lili Boulangerin, Pauline Viardot’n, Amy Beachin ja Fanny Henselin musiikkia.

Humisevat harjut ja hienot kylpylät

Konferenssissa kuullut esitelmät ja esitykset todistivat vastaansanomattomasti ja kiehtovasti 1800-luvun naisten musiikkitoiminnan monimuotoisuudesta, jonka toivoisi jo integroituvan keskeiseksi osaksi yleistä musiikin historian ymmärrystä ja tutkimusta.

Humisevia harjuja Haworthissa, Länsi-Yorkshiressa. Kuva: Susanna Välimäki.

Historiankirjoituksessa syrjittyjen ryhmien – kuten naisten sekä kieli- ja kulttuurivähemmistöjen – tuottaman musiikin tulisi myös olla konkreettisesti tutkijoiden sekä tiede- ja taideyleisön kuultavissa. Se taas vaatii tiivistä yhteistyötä musiikintutkijoiden, muusikkojen ja muiden musiikkikulttuurin toimijoiden sekä instituutioiden välillä. Tavoitteen saavuttamiseksi tehdään tällä hetkellä kovasti työtä eri puolella Eurooppaa ja maailmaa.

Musiikin ja muiden taiteiden, kuten kirjallisuuden, naishistoriat kiertyvät monin tavoin yhteen. Moni muusikkonainen oli myös kirjailija ja moni kirjailija myös musisoi. Erityisesti romaanin alalla naiset ovat olleet uranuurtajia, myös Suomessa, ja 1800-luvun romaaneissa kuvataan paljon musisoivia naisia.

Tutustuimme monenlaisiin musisoineisiin ja kirjoittaviin naisiin ja heidän elämiinsä paitsi konferenssin esitelmien myötä myös lukemalla matkan aikana 1800-luvun romaaneja, erityisesti Brontën siskosten Charlotten, Emilyn ja Annen teoksia. Niin ikään teimme retken Haworthin Brontë-kotimuseoon sekä Manchesterin demokratian historiaan erikoistuneeseen People’s History Museumiin.

Suomalaisen säveltäjän ja viuluvirtuoosin Agnes Tschetschulinin (1859–1942) jälkiä jäljitimme vierailemalla 1800-luvulla kukoistaneessa ja edelleen menneiden aikojen camp-henkistä snobismia huokuvassa kylpyläkaupungissa Cheltenhamissa (Gloucestershiressä) sekä sen perinteikkäässä suffragettihenkisessä Cheltenham Ladies’ Collegessa, jossa Tschetschulin toimi viulun ja yhtyesoiton opettajana. Matkat taitoimme 1800-luvun hengessä junalla ja laivalla sekä runsaasti kävellen.