Vaalia vai muuttaa – mitä lauluja laulamme?
Kuva: “Sångfest på Jolkby i Kyrkslätt.” (1924) Kuvalähde: SLS 1555 Veterinär Bernhard Åströms glasplåtsamling
Parhaillaan tehdään valmisteluja tämän ja ensi vuoden aikana järjestettävään kahteen suomenruotsalaiseen laulutapahtumaan: lasten ja nuorten musiikkitapahtuma Skolmusik 2020 Pietarsaaressa sekä lähinnä aikuisille harrastajille suunnattuun perinteikkäikseen 25. suomenruotsalaiseen soitto- ja laulujuhlaan, joka järjestetään Helsingissä vuonna 2021.
Peruskouluille ja toisen asteen koulutusohjelmille suunnatun Skolmusikin teemana on meri ja ympäristö, erityisesti Itämeren tila. Tästä ekokriittisestä otteesta nousee Skolmusikin ohjelmistovihko lauluineen; näitä lauluja harjoitellaan parhaillaan ympäri Suomea musiikkitunneilla. Vihossa on myös vinkkejä siitä, mitä itse voi tehdä Itämeren hyväksi.
Vihon yhdestätoista laulusta voi mainita esimerkiksi toiveita herättävän Båtbyggarcalypson (Venerakentajacalypso, musiikki Stefan Lindblom, teksti Malin Klingenberg), jossa käsitellään lasten rohkeutta ja luovuutta sekä Charlotta Kerbsin Sopsorteringsreggaen (Jätteenkierrätysreggae), joka inspiroi sanasta tekoihin – kuinka voimme yhdessä rakentaa huolehtivaa suhdetta planeettaamme kohtaan. Tobias Granbackan ja Johan ”Nisse” Nybäckin energisestä Hej Kompis! -laulusta voidaan antaa puolestaan selvä hittivaroitus!
Aivan erityisesti kuitenkin Skolmusikin ohjelmiston muutos- ja tulevaisuuteen suuntautunut luonne kiinnittää huomiota. Lastenkulttuurilla eri taidemuodoissaan (esim. kirjallisuus, musiikki, teatteri), on perinteisesti ollut sivistävä ja kasvattava tehtävä. Taide ja kulttuuri tarjoavat mahdollisuuden nähdä maailman sellaisena kuin se on tai niin kuin haluaisi sen olevan. Tämä käykin hyvin ilmi Skolmusikin ohjelmistossa. Päätä ei laiteta pensaaseen, vaan kiinnitetään huomiota siihen, miksi maailma on muuttunut. Samalla yhdessä musisoimalla voidaan luoda toiveikasta ilmapiiriä ja kannustaa muutokseen.
Vuoden 2021 laulu- ja soittojuhlien suunnitelmat eivät tietenkään ole edenneet yhtä pitkälle kuin Skolmusikin, mutta laulujuhlien kotisivuilla luvataan ”tasapainoa vanhan ja uuden ohjelmiston välillä”. Yhteisen kuoro-ohjelmiston listalta löytyy ”vanhoja suosikkeja” kuten Den blomstertid, Suomis sång, Finlandia ja Modersmålets sång sekä säveltäjä Cecilia Damströmin uusi teos. Luvassa on myös uusia sävellyksiä Ulf Långbackalta, Andrea Eklundilta ja Amanda Henrikssonilta.
Helsingissä järjestettävällä soitto- ja laulujuhlalla on melkein 130 vuotta pitkä historia ja sillä on ollut tärkeä rooli suomenruotsalaisen identiteetin rakentajana. Aivan ensimmäisistä juhlista saakka on käyty vilkasta keskustelua sekä ohjelmiston ideologisesta sisällöstä että sen vaatimustasosta. Voisi toivoa, että laulujuhlia varta vasten sävelletty musiikki olisi enemmän tästä päivästä ja että laulujuhliin osallistuvat harrastajakuorot liittyisivät ympäristön puolesta kantaaottaviin joukkoihin.
Toki Helsingissä järjestettävissä laulujuhlissa on myös kyse kulttuuriperinteen vaalimisesta ja erityisesti Skolmusikia varten sävelletyt täysin uudet laulut voi nähdä myös mahdollisina tulevaisuuden suomenruotsalaisina lauluaarteina. Kärjistäen voisikin nyt todeta, että siinä missä Skolmusikissa nuoriso laulaa tulevaisuudesta, aikuisille suunnatuilla Laulujuhlilla vaalitaan suomenruotsalaista kulttuuriperintöä.
Lasten ja nuorten musiikillisessa ilmastoaktivismissa ei ole kyse pelkästään somasta ja naiivista puuhastelusta. Lasten ja nuorten tehtävänä ei ole myöskään yksin kantaa vastuuta sosiaalisesta ja ekologisesta oikeudenmukaisuudesta. Aikuisetkin tulee saada mukaan ilmastomuutoksen torjumiseen – musiikki on tapa käsitellä ajankohtaisia asioita ja laulut, joita laulamme tänä päivänä, kertovat niistä arvoista ja käsityksistä, joita meillä kulttuurissamme on.
Kyse on lopulta kuitenkin myös siitä, että tämän päivän ajatukset ja teot vaikuttavat hyvin konkreettisesti tulevaisuuden musiikkijuhliin. Ilmastokriisin ratkaiseminen vaikuttaa niin ikään suoraan siihen, onko meillä tulevaisuudessa ylipäätään mahdollista järjestää suuria musiikkitapahtumia, joissa lauletaan ja musisoidaan yhtä etuoikeutetusti kuten tänä päivänä.
[Teksti on suomennettu ja editoitu versio Kaj Ahlsvedin 11.1.2020 Hufvudstadsbladetissa julkaistusta kolumnista]