Suonin uusi puheenjohtaja päätyi tutkijaksi sattumalta. Nyt hän on professori ja työskentelee Palefacen kanssa. Päättyvää vuotta varjostaa silti musta pilvi.
Tutkimusyhdistys Suonin puheenjohtajana aloitti toukokuussa musiikinhistorian tutkija Saijaleena Rantanen. Rantanen on tullut tunnetuksi varsinkin Pohjois-Amerikkaan muuttaneiden suomalaissiirtolaisten musiikin tutkimisesta ja esille nostamisesta. Joulun kynnyksellä Rantanen pohtii päättyvän vuoden tapahtumia ja kertoo, mikä häntä tutkijan työssä innostaa.
Tutkimusyhdistys Suoni ry:n puheenjohtaja Saijaleena Rantanen aloitti lokakuussa Taideyliopiston kulttuurisen musiikintutkimuksen professorina. Kuva: AJ Savolainen.
Kysyttäessä vuoden 2024 tunnelmista Saijaleena Rantanen ei säästele sanojaan. Niin maailmanpolitiikka kuin kotimaan kulttuurileikkaukset saavat hänet murheelliseksi.
"Jos ajattelee maailmantilannetta, Ukrainan ja Gazan sotaa, Lähi-idän konfliktin laajenemista, maailman valtatasapainon heilahteluita sekä takapakkia ilmastokysymyksissä, vuosi on ollut aika masentava. Vuotta on värittänyt koko ajan tietynlainen epätoivon ja turvattomuuden tila. Tämä vaikuttaa ihan kaikkeen, paitsi omaan ajatteluun ja elämään niin myös ympärillä olevien ihmisten elämään."
"Taiteen merkitys sivuutetaan Suomessa jatkuvasti"
Hallituksen tekemiä kulttuurileikkauksia Rantanen kuvailee arvomaailman romahtamiseksi.
"Kotimaan kulttuurileikkaukset ovat niin massiivisia, että ne järkyttävät kulttuurielämän perustaa. Ihmisillä ei ole enää mahdollisuutta tehdä taidetta. Vallalla on ajatus, että taiteen tekeminen on harrastelua tai 'luksuspalvelua', kuten nykyinen valtiovarainministerimme taannoin asian ilmaisi. Taiteen merkitys sivuutetaan Suomessa jatkuvasti huolimatta siitä, että monet tutkimukset osoittavat taiteen ja kulttuuritoiminnan muun muassa edistävän hyvinvointia ja terveyttä ja vahvistavat sosiaalisia verkostoja ja stressinhallintaa. Taiteen avulla on myös mahdollista käsitellä vaikeita asioita ja tapahtumia, mikä tekee sen tarpeesta tänä päivänä ilmeisen. Taide ja kulttuuri muodostavat vapaan ja demokraattisen kansalaisyhteiskunnan perustan. Nyt käynnissä olevat leikkaukset ovat musta pilvi, joka on tätä vuotta varjostanut."
Minkälainen mennyt vuosi oli itsesi kannalta?
"Olen saanut tehdä ammatillisesti kiinnostavia asioita. Tykkään paljon opetuksesta ja ohjaamisesta, mutta tutkimukselle jäävä aika tuntuu aina jäävän liian vähäiseksi. Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahasto myönsi huhtikuussa rahoituksen vetämääni hankkeeseen Haavemaa ‒ Soiva siirtolaisuus 1800-luvulta nykypäivään. Mukana ovat tutkijoiden lisäksi myös rytmimusiikin ammattilaiskokoonpanon Laitakaupungin orkesterin muusikot sekä Seinäjoen kaupunginteatteri, jossa hanke huipentuu kahteen esitykseen."
Saijaleena Rantanen iloitsee Suonin jäsenistön laaja-alaisuudesta. Kuva: AJ Savolainen.
Valoa synkkyyteen Rantaselle tuo tutkimusyhdistys Suoni, jota hän oli vuonna 2017 perustamassa.
"Itselleni Suoni on alusta lähtien ollut kotipesä. Siellä on vapaasti ja turvallisessa ilmapiirissä saanut toteuttaa itselle mieleistä ja tärkeää tutkimusta. Suonissa on myös mahdollisuus tarttua erilaisiin yhteiskunnan epäkohtiin ja pohtia, miten voisimme aktivistisen tutkimuksen avulla muuttaa tilanteita ja olosuhteita parempaan suuntaan. Suonissa tapahtuu tosi paljon ja olemme saaneet uusia tutkijoita mukaan yhdistyksen toimintaan. Jäsenistö on todella laaja-alainen, mistä on meille kaikille hyötyä."
Tuliko Suonista sellainen kuin sitä perustaessanne vuonna 2017 ajattelitte?
"Enemmänkin! Aluksi ajatuksena oli kirjoittaa aktivistisen musiikintutkimuksen manifesti ja hakea tutkimusrahaa. Koneen säätiö antoi ponnistusrahan, jolla haettiin isompaa rahoitusta. Töitä tehtiin todella paljon sen eteen. Näkökulmalla ja aiheella osuttiin oikeaan saumaan, sillä musiikin näkökulmasta hankkeemme sisältämiä näkökulmia ei ollut niin isossa mittakaavassa tarkasteltu. On ollut positiivinen yllätys, kuinka moni kokee yhdistyksen omakseen."
"Haluan tuoda sata vuotta sitten tehtyä musiikkia nykypäivään"
Mitä aktivistinen musiikintutkimus sinulle tarkoittaa?
"Minulle historiantutkijana se tarkoittaa näkökulmaa, joka mahdollistaa marginalisoitujen ihmisten ja ryhmien esiintuomisen. Siirtolaisuustutkimuksessa ajattelen, että haluan tuoda sata vuotta sitten tehtyä ja usein myös silloin viimeksi kuultua musiikkia nykypäivään. Musiikki avaa ihmisille sen ajan ajatusmalleja ja siksi olen tehnyt konkreettista yhteistyötä muusikoiden kanssa. Yksi yhteistyökumppaneistani, Paleface ja Laulava Unioni, julkaisevat ensi keväänä toisen pitkäsoiton anarkosyndikalistisesta IWW:n musiikista. Suomalaiset olivat liikkeessä aktiivisia ja julkaisivat kolme suomenkielistä laulukirjaa. Tätä musiikkia ei ole Suomessa juurikaan aikaisemmin kuultu. Laulut kertovat ruohonjuuritasolta siitä, millaisessa todellisuudessa ihmiset elivät. Punainen menneisyys oli Yhdysvalloissa pitkään tabu ja sitä piti peitellä."
Keitä aktivistisen tai yhteiskunnallisen musiikintutkimuksen tekijöitä ihailet?
"Vaikea nimetä yhtä tai kahta henkilöä. Juha Suorannan ja Sanna Ryynäsen teos Taisteleva tutkimus oli silmiä avaava kokemus. Ymmärsin silloin, että olin tehnyt aktivistista tutkimusta aiemminkin, mutta he osasivat sanoittaa näkökulmia ja tutkimuksen tekemisen tapoja hyvin konkreettisesti. Kirja toi myös uusia käsitteitä oman tutkimuksen avuksi. Historiantutkimuksen näkökulmasta Susanna Välimäen ja Nuppu Koivisto-Kaasikin Sävelten tyttäret oli upea kulttuuriteko historiallisten säveltävien naisten kunniaksi. Myös Irma Sulkunen on tehnyt tärkeää pioneerityötä tutkimalla ja antamalla äänen historiallisille naishahmoille. Tässä yhteydessä pitää myös mainita Suonin jäsenen Anna Ramstedtin uraauurtava tuore väitöskirja, joka tuo esille sukupuolittuneen epätasa-arvon ilmenemistä klassisen musiikin kulttuurissa Suomessa."
Mikä sai sinut hakeutumaan tutkijanuralle?
"Se oli vahinko, sillä ei minun pitänyt ajautua akateemiselle uralle lainkaan. Perusopintojen syventävässä seminaarissa tutkin vuoden 1905 suurlakkoa musiikin näkökulmasta Tampereella ja Helsingissä. Siitä ajauduin Pertti Haapalan vetämään suurlakko-projektiin, jossa työskentelin Vesa Kurkelan kanssa. Projektin yhteydessä Kurkela sitten kysyi, olisinko kiinnostunut jatko-opinnoista. Pääsin yhdistämään kaksi intohimon kohdetta, historian ja musiikin. Se kiehtoi."
Tutkit muun muassa suomalaissiirtolaisten musiikkikulttuuria Pohjois-Amerikassa. Antaako tutkimusaiheesi eväitä ymmärtää sitä, mitä Yhdysvaltojen politiikassa viime vuosina on tapahtunut?
"Tutkimani ajankohdan maailmantilanne oli toki erilainen, joten tutkimukseni ei varsinaisesti selitä nykyistä politiikkaa. Mutta se lisää ymmärrystä siitä, minkä takia ihmiset tulevat ja minkä takia he lähtevät kodeistansa. Siirtolaisuudessa on kiinnostavaa ja hätkähdyttävääkin se, että sen syyt eivät ole muuttuneet miksikään. Samat asiat ajavat ihmisiä liikkeelle. On myös tärkeää muistaa, että esimerkiksi suurten muuttoaaltojen kohdalla ihmiset eivät yleensä haluaisi lähteä kotipaikoistaan, vaan ne johtuvat pakosta. Silloin kun suomalaiset 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa lähtivät Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, ovet olivat auki ja siirtolaisille oli kysyntää. Rajoituksia alkoi tulla vasta 1920-luvulla. Minua kiinnostavat lähtemisen ja tulemisen syyt. Yhdysvallat on monikulttuurinen maa. Tuntuu, että poliittiset ongelmat siellä kärjistyvät aina tavalla tai toisella maahanmuuttoon tai siirtolaisuuteen."
"Suurten muuttoaaltojen kohdalla ihmiset eivät yleensä haluaisi lähteä kotipaikoistaan, vaan ne johtuvat pakosta"
Mikä on tutkimuksen tekemisen prosessissa antoisin vaihe?
"Tutkimukseeni kuuluu paljon arkistotyötä ja siihen liittyvä aineiston keruu on todella antoisaa. Tutkimuskohteistani johtuen joudun usein keräämään pieniä tiedonmurusia erilaisista aineistoista. Antoisinta on huomata, kun niistä alkaa muodostua jonkinlainen kokonaisuus ‒ kun löytyy tietoa, mitä ei esimerkiksi aiemmin ole pystytty osoittamaan."
Miten humanistiset tutkimusalat voisivat perustella merkityksensä yhteiskunnassa?
"Ne ovat yhteiskunnassa ja yliopistossa sivistyksen ja inhimillisyyden perusta. Sivistys ja inhimillisyys ovat myös ne arvot, joita alussa läpikäymämme kulttuurileikkaukset nyt uhkaavat. Professori Kirsi Vainio-Korhonen totesi aiheellisesti Turun Sanomien kolumnissaan, että itsenäisellä Suomella ei tunnu olevan enää varaa historiaansa. Vaarana on kansakunnan muistin menettäminen. Tulevaisuus rakennetaan historiaan peilaten. Mikä on se nykyisyys, jonka varassa seuraavat sukupolvet määrittelevät tulevaisuuttaan?"
Olet ensimmäiseltä ammatiltasi pianonvirittäjä. Minkälainen piano on hauskin virittää?
"Yhtenä kesänä Tampereen lähellä kuvattiin jotain musiikkivideota tai lyhytelokuvaa. Minut pyydettiin virittämään sinne piano. Perille tultuani näin, että paikka sijaitsi järven rannalla. Laiturin vieressä kellui ponttooni, jonka päällä piano oli. Viritin siinä ponttoonin päällä pianon, aurinko paistoi ja tiesin ettei piano niissä oloissa kauaa pidä virettään."
Toiveesi vuodelle 2025?
"Toivon valoa tunnelin päähän tässä maailmassa. Toivon että Suonin hienot tutkijat jatkavat ja jaksavat supertärkeiden tutkimusaiheidensa parissa. Suoni käy paljon sellaista keskustelua, joka yhteiskunnasta tällä hetkellä puuttuu. Toivon että Suoni vahvistuu ja näkyy entistä enemmän."
Janne Palkisto
Musiikinhistorian tutkija Saijaleena Rantanen aloitti tänä vuonna Tutkimusyhdistys Suoni ry:n puheenjohtajana. FM, MuT, dos. Rantanen on yhdistyksen historian kolmas puheenjohtaja. Rantanen on työskennellyt useissa tutkimushankkeissa ja toiminut myös Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Mutri-tohtorikoulun ja tutkimusyksikön johtajana. Lisäksi Rantanen on johtanut Koneen Säätiön "Musiikintutkijat yhteiskunnassa – aktivistisen musiikintutkimuksen menetelmät ja manifesti" -tutkimushanketta, jossa yhdistyivät musiikin historia sekä musiikin ekologiset sekä musiikin tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät kysymykset. Tällä hetkellä Rantanen tutkii suomalaisten siirtolaisten musiikkikulttuuria Pohjois-Amerikassa ja Neuvosto-Karjalassa. Rantanen aloitti 1.10.2024 viisivuotiskauden Taideyliopiston kulttuurisen musiikintutkimuksen professorina.